Pitääkö tässä vielä olla kiitollinenkin?

"Kiitollisuus on tässä ja nyt elämistä, 

sen huomaamista ja arvostamista, 

mikä elämässä on hyvää."

Tutkimusprofessorin Jari Hakanen

Olin kokemustoimijoiden koulutuksessa, johon osallistui erilaisia kroonisia sairauksia sairastavia henkilöitä. Hämmästyin, kuinka moni sanoi olevansa kiitollinen kovista kokemuksistaan huolimatta ja tai ehkä juuri sen takia. 

Olen itsekin sanonut olevani kiitollinen ja useimpina iltoina muistan kiittää asioista sormieni verran. Otin jossain synkemmässä vaiheessa käyttöön kiittämisen iltaisin nukkumaan mennessä. Joku pitää kiitollisuuspäiväkirjaa tai laittaa post it -tarroja jääkaapin oveen, mutta minulla toimivat kymmenen sormea. Mietin joka sormelle jonkun kiitettävän asian. Joskus pikkurillille keksii aika pienen kiitoksen aihe ja parhaina päivinä pitää aloittaa uusi kierros. 

En todellakaan ole kiitollinen saamistani sairauksista, mutta ajattelen asiaa tyyneysrukouksen näkökulmasta. Olkoonkin, että se on liitetty AA-kerhoon. Se on silti yksi hienoimmista viisauksista.

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,

joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin,

ja viisautta erottaa nämä toisistaan." 

En voi enää mitään sairastumiselleni, mutta voin vaikuttaa asenteeseen, jolla siihen suhtaudun. Olen kiitollinen, että olen edelleen hengissä, koska se ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Olen kiitollinen, että olen saanut verorahoilleni täyden vastikkeen ja maailman huippuluokan hoitoa. Olen kiitollinen, että pystyn elämään hyvää elämää läheisten ihmisten kanssa. Olen kiitollinen tässä ja nyt.

Sairastuttuani jouduin hetken katsomaan kuolemaa silmiin yhtenä vaihtoehtona. Olo oli yllättävän rauhallinen. Olin saanut elää niin hyvän ja rikkaan elämän. Enää ei ollut suurempia tavoitteita ja lapsetkin olivat jo tukevasti omillaan. Olin kiitollinen elämälle. Sitkeä sydämeni päätti kuitenkin jatkaa sinnittelyä. Matkalle on mahtunut tekoja ja läsnäoloa, joihin eivät edes kiitokset riitä. Moni mies ei jaksaisi kantaa iltaisin reppuselässä yläkertaan nukkumaan.              

Kiitollisuuden kautta huomaa, miten pienillä asioilla on loppujen lopuksi merkitystä ja niiden arvo vaan nousee. Sairaudet tuovat meille liian usein ikäviä yllätyksiä ja välillä tuntuu, että eivätkö nämä elämän haasteet koskaan helpota. Siksi nautin itse suunnattomasti ihan tavallisesta arjesta, kun ei tapahdu mitään erityistä. Yksi suosikkikappaleistani onkin Edu Kettusen Tavallinen päivä:

"Voi kun huomenna olisi ihan tavallinen päivä

Ja sanojen alla olisi ilmaa vaan

Ja sil' ois sellanen fiilis et' elämä on tässä

Eikä joku ilta vuoden päästä"

Kiitollisuus on hyvinvointia ja onnellisuutta vahvistava tunne. Miksi emme siis nauttisi sitäkin kuin päivittäisiä nesteenpoistolääkkeitä? Tutkimuksissa on havaittu kiitollisuudella olevan positiivinen vaikutus terveyteen. Sydämen sykevälivaihtelukin paranee henkilön tuntiessa kiitollisuutta. Sydänsairaat nukkuvat paremmin ja kärsivät vähemmän väsymyksestä. Myös sydänkohtauksen saaneista kiitollisuutta tuntevat ovat toipuneet paremmin. (Tutkimuksista kirjassa Valon antajat)

Osa voi ajatella tämänkin olevan ihan hevonhumppaa ja se on ihan ok. Itse olen ollut koko sairauteni ajan avoin kaikelle, kunhan noudatan määrättyä lääkitystäni ja muita ohjeita. Ajattelen, että kolmannes sairaudestani on faktaa, kuten labratuloksia, seinämien paksuuksia, virtauksia ja EKG:tä. Kaksi kolmasosaa on tunnetta, tuntemuksia ja havainnointia. Ajattelulla on valtava voima. 

Tänään ensimmäinen kiitollisuus tuli siitä, että heräsin harvinaisen hyvien unien jälkeen ja näin aamiaisella istuessa käpytikan eilen laitetuissa talipalloissa ruokailemassa. Ei sen kummempaa.

Mitä ajatuksia kiitollisuus sinussa herättää?