Joskus elämä tuntuu samalta kuin jalassa olisi kilojen painot, rinnan päällä istuu norsu ja hengitorvessa ei olekaan väylää ilmalle. Miten ihmeessä silloin löytää tien ulos olotilaan, jossa ilma kulkee, aurinko paistaa ja rinnassa kuplii ilo?
Jokaisella on nuo hetkensä ja veikkaan, että meillä sydänsairailla tavallista useammin. Pelko asettuu olkapäälle asumaan. Elämme ehkä pääsääntöisesti harmonista rinnakkaiseloa sydämemme kanssa, mutta sitten joku muu vastoinkäyminen tai sydämen tilanteen heikentyminen tuntuukin tavallista voimakkaammalta. Tuntuu kuin putoaisi kaivoon, josta puuttuu tikkaat.
Itselle näin käy onneksi harvoin, mutta sen tapahtuessa kaipaan kovasti jotain metodia, jolla tilanteesta selviää takaisin kuivalle maalle. Tänään on juuri tuollainen hetki. Olo on kovin alavireinen paristakin asiasta, joille en itse voi mitään. Tunnistin tilanteen ja aloin miettiä tapoja, joilla voisin piristää itseäni. Tärkeintä on saada ajatukset jonnekin muualle sen jälkeen, kun ne alkavat vain pyöriä samaa, tuloksetonta kehää.
Tässä muutama oma tapani käsitellä ahdistusta ja alakuloa.
- Puhuminen jollekin ajatuksistaan. Tai kirjoittaminen, kuten minä nyt teen. Auttaa, kun ajatukset konkretisoi sanoiksi. Kuorma pienenee aina, kun siitä heittää pois jotain.
- Toiminta. Kehollinen puuha auttaa, koska silloin on pakko suunnata ajatukset ja aktiviteetti johonkin muuhun. Itselle ehdottomasti paras keino on lähteä lenkille koiran kanssa, mieluiten metsään. Muita keinoja ovat leipominen, kokkailu, haravointi ja tosi pahassa tilanteessa jopa imurointi.
- Lukeminen, äänikirjojen kuuntelu, hyvä tv-sarja, elokuva. Niiden avulla pääsee hetkeksi pois omasta elämästä, jopa ulkomaille. En osaa nukahtaa ilman lukemista. Sillä saa torjuttua monta vaanivaa sudenhetkeä.
- Jooga, venyttely, rentoutuminen tai vain hengittely. Kehon rentoutumisen kautta saa usein ajatuksetkin järjestykseen ja karkotettua kehoon kertyneen jännityksen.
Mikä on sinun tapasi?
Kristiina
Kommentit
Lähetä kommentti