Irma aprikoi Kuriton sydän -ryhmässä haasteitaan nesteenpoistolääkityksen kanssa. Itse olen käyttänyt nesteenpoistolääkkeitä yli seitsemän vuotta ja tunnistan edelleen nuo haasteet. Olen ajatellut, että koko seitsemän vuoden sairausaikani sydänongelmien kanssa on ollut kuin nuorallatanssia, balanssin hakemista. Kaikessa.
Tuntuuko tutulta?
Minulle tuo kuva herättää paljon ajatuksia. Kukaan meistä ei tiedä narun pituutta. Puhumattakaan siitä, kenen käsi narua pitelee. Se lienee jokaisen oman uskomuksen mukainen. Välillä lanka on tukevammin kireällä ja välillä niin löysälle, että putoaminen on hiuskarvan varassa.
Onneksi on tuo keppi. Minulle se on läheiset ja ystävät, joihin voi tukeutua, kun kovasti vaappuu. Silloin auttaa, kun pitää katseen tiukasti eteenpäin suunnattuna. Kohti jotain odotettua hetkeä.
Tasapainoa etsimässä
Valmistelin luentoa, millaista on elää sydämen vajaatoiminnan kanssa. Silloin tajusin, että koko elämä on tasapainon hakemista. Hoitotasapaino, nestetasapaino, paino. Vuosien harjoittelun jälkeenkin olen vielä kisällivaiheessa. Yritän kovasti teorisoida ja ymmärtää asioiden syy-seuraus -yhteyttä, mutta sydämen kohdalla olen joutunut monesti nostamaan kädet pystyyn. Niin arvaamattomasti se käyttäytyy.
Yritän liikkua ja kuormittaa sekä vahvistaa sydäntäni. Ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen kardiologi jopa kannusti siihen. Yhtenä päivänä kaikki sujuu ja olo tuntuu reippaalta. Toisena päivänä hengitys on heti aamusta raskasta ja kävellessä olo on kuin viimeisillään raskaana. Rasitinko liikaa vai liian vähän? Tuliko syötyä liikaa suolaista?
Onneksi raskasta oloa voi helpottaa ylimääräisellä sinisellä taikanapilla, Furesiksella. Nesteet lähtevät ylävatsalta liikkeelle, mutta niin lähtee tärkeitä suoloja ja kivennäisaineita. Siis lisää magnesiumia suun kautta ja voiteena kramppaaviin jalkoihin. Luin juuri Sydän - historia -kirjasta, että tuossa tilanteessa elimistö alkaa automaattisesti lisätä nestettä pidättäviä hormoneja.
Huojunta pelottaa
Kuriton sydän -ryhmässä mainitaan sana Pelko aika usein. Ja se on varmaan meidän sydänsairaitten päällimmäinen negatiivinen tunne. Puristus siellä, muljahdus täällä. Alhainen syke, korkea syke. Sydämen rytmi vaihteleva kuin hyvässä lattaribiisissä. Kaikki ne todelliset ja kuvitellut tuntemukset herättävät epävarmuutta ja pelkoa. Pitääkö mennä päivystykseen, soittaa jonnekin vai meneekö tämä ohi? Tieto auttaa pelkoon parhaiten, mutta mistä saa helposti ja nopeasti objektiivisen vastauksen omiin subjektiivisiin tuntemuksiin?
Minä, kokonaisuus
Olen Hyksin kolmen eri poliklinikan asiakas ja saan varmasti parasta mahdollista hoitoa. Kontrollit ovat 3 ja 6 kuukauden välein sairaudesta riippuen. Viimeksi tällä viikolla kävin kontrollilabroissa ja laskin lähetteestä 72 eri tutkimusta. Minusta siis pidetään hyvää huolta. Silti kiinnitin viimeisellä kardiologin käynnillä huomion siihen, miten ihanasti hän kohtasi minut kokonaisuutena. Yleensä käynti perustuu hyvin objektiivisiin havaintoihin; sydämen UÄ, labra- ja EKG-tulokset. Sitten peruskysymys, miten voin. Nyt lääkäri kysyi laajasti voinnistani. Miten olen nukkunut ja onko minulla kipuja tms. Tuli niin hyvä mieli. Jokaisella erikoislääkärillä on karrikoiden sanottuna oma elimensä, mutta harvoin katsotaan kokonaisuutta.
Sydämeeni Joulun teen
Se on minun ja monen muun suomalaisen suosikki joululauluista ja erityisesti Vesa-Matti Loirin laulamana. Sydämen asioita päivittäin pyöritellessä jäin oikein miettimään laulun nimeä. Sydämestä on moneksi ja siihen liitetään niin valtavasti tunnetta. Toivon kuitenkin kaikille rauhaa sydämiin, sanan konkreettisessa merkityksessä.
Kommentit
Lähetä kommentti